Siis vieläkään en oo kerinny katsastamaan noita helmivarastoja. Kerran yritin, mutta yhtäkkiä huomasinkin tekeväni koruja niistä. Ei mun ollu tarkotus...Mut siinä vaan kävi niin.

Tänään siis on onnellisuutta ilmassa. Tästä eteenpäin on opeteltava korjoittamaan yksi vuosi enemmän jos jossain kysytään ikää. Siinä sinänsä ei ole mitään juhlittavaan. Mutta kun tuo rakas armaani raskaan yötyön jälkeen heräsi, sain lahjan. Eilen iskä ja Kasper olivat yhdessä tehneet mulle kortin. Ja kun sopivasti olin eilen Raumalla upeassa blogitapaamisessa, he olivat käyneet ostamassa myös lahjan. Rasmus oli tietysti ollut myös mukana. Ja mitä se äiti sitten saikaan. Ihan ikioman kameran ja tietysti vaaleanpunaisen. Sehän on nyt kaikille selvää ketkä vähänkin mua tuntee. Arvatkaas olinko vähän onnellinen.Laitan ehkä kuvan siitä joskus.

Mä olin siitä jo kauan puhunu. Siis et saisin ihan omalla kameralla kuvata esim. kortteja blogiin laitettavaksi. Ja aikataulullisesti se olisi tietty saatava ennen elokuun "kynttilä"konferenssia, johon taas siis tänäkin vuonna olen menossa. Jehkotar ainakin tietää mistä konferenssista on kyse.